Bonne -mehut ja soseet

Satuin vahingossa osallistumaan Too big to be me-blogin arvontaan joulun alla ja ilokseni sitten voitinkin sieltä läjän Bonnen mehuja ja soseita. Minun tuurillani tosin olin juuri paketin toimitusaikoihin pohjoisessa lomalla, mutta sain kuitenkin kuljetusfirman kanssa sovittua että he toimittavat paketin sitten kun olen palannut takaisin kotiin.

Koko joukko mehuja ja soseita

Bonnen soseita meillä on syöty siitä asti kun N aloitteli kiinteitä syömään. Soseissa kun ei ole tippaakaan sokeria, niin ne soveltuvat sellaisenaan pienelle muksulle makuja ja makeutta tuomaan. Ja itsekin nautin niitä soseita joko mehukeiton raaka-aineena tai sitten turkkilaisen jogurtin ja kerman yhdistelmänä. Vauvoille tarkoitettuja hedelmäsoseita en juurikaan ole ostellut, sillä esimerkiksi Piltillä on joihinkin hedelmäsosepurkkeihin lisätty jostain kumman syystä sokeria vaikka purkissa käytetyt hedelmät ovat olleet luonnostaan hyvin makeita.

Bonnen mehut olivatkin sitten uusi tuttavuus minulle. Finnairin kotimaan lennoilla (ainakin) tarjotaan Bonnen mustikkamehua. Se maistuu hyvälle ja on makeaa, mikä johtuu siihen lisätystä sokerista. Ja tämä oikeastaan onkin se ongelma. Osissa mehuista ei ole lisättyä sokeria, kun taas toisiin on lisätty sokeria. Jos haluaa välttää sokeria, joutuu aina purkin kyljestä lukemaan että oliko nyt tässä maussa sokeria vai ei. Muutoin makuelämyksenä mehut maistuvat hyvälle. Itse olin hyvin skeptinen kirsikkanektarin suhteen, mutta se olikin hyvin onnistunut mehu. Siitä ei tullut mieleen cocktail-kirsikat laisinkaan toisin kuin joistain muista maistamistani kirsikkamehuista. Appelsiinimehu oli itselleni hieman pettymys, mutta se johtuu siitä minkälaisesta mehusta pitää. Itselleni appelsiinimehun pitää olla hapahko, kun taas Bonnen appelsiinimehu on maultaan pehmeä.

Luonnollisesti makeutettu kuivakakku

Yritän olla tarjoamatta N:lle kovin sokerisia herkkuja ja aika hyvin mielestäni olenkin siinä onnistunut. Kun N täytti yhden vuoden olikin pohtimista kakun suhteen. Ensin aioin että ei vuosipäivää mitenkään juhlita, mutta sitten alkoi itselläni kakkuhammasta kolottamaan ja jouduin miettimään miten saisin aikaiseksi sokerittoman ja makeutusaineettoman kakun aikaiseksi.
Pitkien pohdintojen jälkeen totesin kuivakakun olevan kaikkein helpointa tehdä makeuttamattomana.

Luonnollisesti makeutettu kuivakakku

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen ja oli myös N ja muutkin kakkua syöneet. Kakkua olikin ehtinyt huveta melkoisesti ennen kuin tajusin siitä ottaa kuvan ja seuraavan päivän iltaan mennessä siitä oli jäljellä vain murusia.

Taateleilla makeutettu kuivakakku
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sulatettua rasvaa 
1 tl soodaa
3 dl piimää

250 g tuoreita taateleita

Lisää vehnäjauhoihin rasva. Sekoita sooda ja piimä keskenään ja lisää ne jauho-rasvaseokseen. Jauha taatelit murskaksi ja lisää ne taikinaan.
Paista uunissa 175 asteessa noin 1 tunti.

Pienen ruokailijan lattiasuoja

Päivä päivältä pieni ruokailija haluaa syödä ihan itse mitä enenevimmissä määrin ja sitä enemmän myös joudun pyyhkimään ja pesemään syöttötuolin ympäristöä. Ei mikään ihana homma, jos asunnon koko keittiön lattia on päällystetty parketilla.

Aluksi ajattelin ostaa jotain halpaa vahakangasta ja tehdä siitä helposti puhdistettavan maton ruokapöydän alle. Ikealla käydessäni silmiini osui toimisto-/työhuoneosastolla työpisteiden alle laitettava muovilevy, joka estää narmuuntumisen ja on helppo puhdistaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä tätä asiaa, koodi ylös ja varastosta levyä hakemaan.

KOLON lattiansuojus

Kuvasta näkyy nippa nappa levy, sillä se on läpinäkyvä. Lisäksi se on kovaa muovia, joten se ei ryttäänny N:n kontatessa ympäri keittiötä. Ja se on niin helppo puhdistaa, kunhan vain pitää huolen että maidot ja ruoat eivät lennä levyn ulkopuolelle.

Tuote on tosiaan Ikean KOLON lattiansuojus ja voin kyllä suositella lämpimästi kaikille pienten lasten perheille. Se on kyllä säästänyt monelta tuskalta ja levy on sen verran iso että myös hieman isompienkin sottailut pysyvät vähän aisoissa.

Lastenhuoneen verhot

Hävyttömän pitkän tauon jälkeen otan taas itseäni niskasta kiinni ja yritän saada aikaiseksi postauksen tekeleistäni.

Nämä verhot sain ommeltua jo viime syksynä, mutta ne eivät päässeet käyttöön kuitenkaan ennen talvea. Kaikki oli kiinni sellaisesta pienestä asiasta kuin huoneiden järjestyksen muutos. Vasta kun töihin paluu läheni sain ryhdistäydyttyä sen verran että siirsin oman sänkyni entiseen tietokone-/harrastehuoneeseen ja N sai entisen yhteisen makuuhuoneemme täysin omaan käyttöön.

Lastenhuoneen pimennys- ja valoverhot

Oli huomattavasti helpompi operaatio noista verhoista hankkia tuo valoverho. Se on sopivan värikäs tussipiirtelyverho. Pimennysverho tuotti oman hankaluutensa. Eurokankaasta löytyy kyllä laidasta laitaan erilaisia pimennysverhoja, mutta pienelle lapselle sopivia verhoja ei tuntunut käyttämästäni liikkeestä löytyvän kuin kaksi kappaletta. Toinen oli pastellisävyinen nalle Puh-verho ja toinen tämä vahvoilla väreillä varustettu lammasverho. Nalle Puh kyllä viehätti, mutta huoneen seinien jo ollessa pastellisävytteisiä tuntui ajatus verhoja myöten olevasta pastellitaivaasta pitemmän päälle hyvin rajoittavalta. Jos verhot ja seinät ovat pastellia, niin miten sinne voisi hankkia mitään räikeämpää lasten leluista puhumattakaan. Tokihan jokin räväkämmän värinen esine olisi ollut mukava piriste, mutta liika pastelli on aina liikaa.
Päädyin siis lammasverhoihin. Sitten voi olla kaikki muukin huoneessa kunnon sekametelisoppaa.

Taisin vain tehdä verhoista aavistuksen verran liian lyhyet. Toisaalta se voi johtua kyllä siitäkin että pimennysverhot ovat ulommaisella kiskolla, joten valoa pääsee aina vähän verhojen alapuolelta huoneeseen. En kuitenkaan halunnut verhojen olevan patteriin asti vaan jäävän aavistuksen verran sen yläpuolelle. Onneksi nuo on helppo pidentää parilla sentillä, jos tuntuu valonmäärä häiritsevältä N:n mielestä.

Okonomiyaki - Japanilainen pizza

Yhtenä päivänä sain päähäni ostaa kokonainen keräkaali kun halvalla sai. Kotia päästyäni olinkin sitten ulalla että mitä ihmettä minä siitä teen. Kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä vaiko kaalikeittoa? Ei, ei ja ei. Niitä olen saanut ihan tarpeekseni syödä kouluissa.

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin mennä nettiin etsimään vinkkejä erilaisemmasta tavasta valmistaa kaali. Aikani pengottua löysinkin okonomiyakin.

Yksinkertaistettu versio Okonomiyakista

Itselläni ei ollut jääkaapissa okonomiyaki- tai HP-kastiketta, joten käytin chiliketsupin jämät tähän. Majoneesikin on valkosipulimajoneesia.
Prismasta olin edellisenä päivänä pongannut kalkkunapekonia ja sitähän piti tietenkin ostaa kokeiltavaksi. Yllätys, yllätys... siitä puuttuu pekonin rasva, joten se on kuivempaa kuin perinteinen pekoni. Ihan syötävää se kyllä on kunhan vain lisää extrarasvaa.

Okonomiyaki (1 annos)
1 dl jauhoja
1 kananmuna
1 dl vettä
150 g kaalia
rasvaa paistamiseen
1pkt pekonia


Okonomiyaki-kastiketta tai HP-kastiketta
majoneesia


Sekoita jauhot, kananmunat ja vesi. Poista kaalista paksut ruodot ja silppua se ohuiksi suikaleiksi. Sekoita taikinaan. Kaada taikina paistinpannulle. Levitä pekoni "pannukakun" päälle ja paista miedossa lämpötilassa n. 5 minuuttia. Käännä puolta ja paista toiset 5 minuuttia.
Levitä päälle Okonomiyaki-kastiketta ja majoneesia.