tiistai 13. tammikuuta 2015

Kämmekkäät

Tämä työ taitaa olla ensimmäinen vuoden 2015 tehty ja valmiiksi saatu käsityö. Niiden valmistukselle tuli pienoinen kiirus kun Helsingissä tuli vähän kovempia pakkasia ja kämmekkäiden tuleva omistaja ei ollut halukas umpinaisiin hanskoihin.

Siihen omistaja suostui että peukalot olisivat umpinaiset, mutta sormet piti kuulemma näkyä. Päädyin tekemään sormien kohdalle melkein kokonaan sormet peittävän resorin, jonka saa sitten käännettyä haluamalleen mitalle. Joten jos on kovat pakkaset, niin sormet saa melkein lämpimään ja leudommalla säällä ne sitten näkyy enemmän.

Kämmekkäät
Lankana on käytetty Gjestallin Baby Ull eli merinovillaa superwashina. Lankaa meni 50 g eli yhden kerän verran.

Toivotaan nyt että kämmekkäiden uusi omistaja tykkää ja muistaa käyttää hanskojaan.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Päähine talvitakin seuraksi

Talvitakkia tehdessäni totesin tarvitsevani sen seuraksi uuden päähineen. Olihan minulla kyllä muutama ihana huivi ja pipo, mutta tuntui että tarvitsen jotain enemmän takin väreihin sopivaa.
Hiukseni ovat nykyään suurimman osan ajasta nutturalla joko niskassa tai sitten melkein päälaella, joten päähineen piti soveltua molempiin ja muihinkin kampaustyyleihin.

Tämän päähineen teon aloitin Tampereella lähdettyäni messuilta pois. Minulla oli mukavasti aikaa siinä odotellessani junan asemalle tuloa sekä koko junamatka Helsinkiin asti. En kuitenkaan saanut sitä reissun aikana sillä jouduin purkamaan työn pari kertaa ennen kuin sain resoriin sopivan kireyden/löysyyden. Ehkä siitä tuli jopa hieman liiankin löysä, mutta eipä tuo juuri haittaa taitaa olla jopa parempikin tällaiselle villasta kutiavalle henkilölle.

Löysä päähine
Lanka on Novitan Usva ja sitä meni noin 100 g eli kerän verran. Siitä löytyy mukavasti vihreätä, punaista, kellertävää ja jotain niiden välistä. Sopivat takin sävyihin.

Hassua miten tuostakin lakista on tullut kehuja kadulla. Niin yksinkertainen kuin se onkin.

P.S. Ostin Tampereen messuilta itselleni punertavaa alpakkalankaa. Tarkoituksena on tehdä talvitakkiin pidemmät hansikkaat. Sen takin hihansuut ovat sen verran avonaiset että ihoa jää paljaaksi herkästi lyhyemmillä hansikkailla. Tosin niitä en ole aloittanut vielä edes neulomaan.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Talvitakki

Olin varma että loppuvuoden aikana olisin tehnyt postauksen siitä kuinka minun kävi Karkkineule-kisassa. No, sen voin sanoa että en päässyt pistesijoille. Mutta ilmeisesti kuitenkin sijoituin jonnekin alkupäähän sillä en ole vieläkään saanut karkkineuletta takaisin.
Lopullisen postauksen työstäni kirjoitan sitten kun olen saanut työni takaisin haltuuni ja tajuan ottaa kuvia siitä joka kantilta.
Minua vähän harmittaa että kisan äänestys järjestettiin ainoastaan messuilla, jolloin lähialueen osallistujilla oli paremmat mahdollisuudet voittoon ja suurin osa Suomesta jäi äänestyksen ulkopuolelle. Niin monessa työssä oli todella hyviä ideoita, jotka olisi ollut hyvä saada suuremman yleisön nähtäville.

Mutta nyt takaisin tähän varsinaiseen aiheeseen. Syksyllä kaipailin itselleni uutta talvitakkia. Sellaista väljää, jota pukiessa ei tarvitse miettiä mahtuuko neulepusero sinne vaiko ei. Lukuisista kauppakierroksista huolimatta en löytänyt kohtuuhintaista sopivan reilua mallia.
Päätin uskaltautua sitten itse tekemään takin, jos vain löydän sopivat kaavat.
Haaveilin kovasti viittamaisista takeista, mutta niiden kanssa en voi oikein pitää läppärireppua. Joten jouduin suruissani hylkäämään kyseiset haaveet.

Helpotusta murheeseeni tuli vanhoista Moda-lehdistä. Vuoden 2008 numerosta 5 löytyi minua tyydyttäviä A-mallisia talvitakkeja. Karkkineuletta tehdessäni pohdin pari viikkoa uskallanko käyttää Moda-lehden kaavoja/ohjeita. Jossain takaraivosta kumpusi nimittäin mielikuva että niissä on aina jotain pielessä. Päädyin kuitenkin uskaltamaan, sillä takin tarve oli suurempi kuin pelko.

Moda-lehdessä olleen mittataulukon mukaan minun olisi pitänyt tehdä takista kokoluokkaa 46. Kuitenkin kun mittasin kaavoja vertasin niitä kaupasta ostettuihin takkeihini totesin että koko 38 pitäisi riittää enemmän kuin hyvin. Sehän se oli yksi niistä minun mielikuvista. Mittataulukot ja kaavat eivät oikein kohtaa toisiaan. Jos valitsee koon mittataulukon mukaan niin sai aina aivan liian ison koon. Toinen ongelma on itse ohjeet. Ne ovat ainakin noissa vanhemmissa lehdissä olleet hyvin ylimalkaiset ja vaatineet ompelijalta todella hyvät tiedot siitä kuinka vaate valmistetaan, jotta pystyisi edes ymmärtämään ohjeita. Päädyinkin heittämään jossain välissä ohjeilla vesilintua ja tehdä takki sen mukaan mikä tuntui itsestäni järkevimmältä ja helpoimmalta.

Kangas olikin sitten seuraava haaste. Kaikki villakankaat, joihin ihastuin lähentelivät metrihinnoiltaan 50 euroa. Ja ne kukkarolle sopivat taas olivat tylsän yksivärisiä. Halusin tästä takista todellakin erilaisemman kuin kaikki muut talvitakkini.
Ilokseni kankaanostoaikoihin sattui Eurokankaan mainoslehdessä olemaan -20%:n alennuskuponki. Kävin dyykkäämässä muutaman paperinkeräyspisteen että sain noita alennuskuponkeja useampia käyttööni (Tuli tarvetta ostaa kangasta muihinkin puuhiini). Tähän takkiin jouduin käyttämään kaksi kuponkia, toinen villakankaaseen ja toinen vuoreen.
Kokonaisuudessaan tähän takkiin sain upotettua n. 100 € rahaa (alennuksineen).
Ostin kangasta hieman enemmän jotta saisin aseteltua kaavat siten että kukkakuviot eivät kovin olisi kaikki samassa kohtaa. Kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkee, tarvitsen vielä lisäharjoitusta. En ollut huomioinut että päälikankaan alavara siirtää kuviota taktisesti, jolloin nuo pari kukkaa ovat molemmilla etupuolilla toistuvasti vierekkäin. Sain kuitenkin rikottua kohtuudella noita kukkia laittamalla pikimustan taskukappaleen kukan päälle.
Minun olisi pitänyt leikata jokainen kaava yksitellen ja katsoa tarkemmin miten missäkin kappaleessa kukat menevät.


Takki edestä
Vuorikankaan valinta vei myöskin pitkään ja myyjän kanssa kävimme läpi monta eri värivaihtoehtoa. Paksummassa vuorikangasvalikoimassa oli pääosin perusvärejä, joista ainoastaan musta olisi sopinut tämän takin kanssa ollen kuitenkin aivan liian tylsä varma valinta.
Ohuemmassa vuorikangasvalikoimassa väriskaala oli huomattavasti laajempi. Sieltä sitten könysimme läpi kaikki punaisen värit ja keltaiset sekä vihreät eli kaikki takissa esiintyvät värit. Loppujen lopuksi viininpunainen tuntui parhaimmalta sävyltä takkiin.

Alunperin mallissa oli pystykaulus, mutta se tuntui jättävän kaulan kuitenkin todella avonaiseksi. Muunsin kaavoja pidentämällä kaulusta tuplapituuteen, jolloin sen pystyy jättämään kuten kuvassa tai sitten nostamaan ylös suojaamaan enemmän kaulaa.
Kaulusta, alavaraa ja vuorta ommellessa yhteen tajusin että joko kaavoissa tai sitten minun ymmärryksessäni on jotain virhettä. Kauluksen pitäisi jatkua samassa linjassa etulistan kanssa, mutta minun takissani etulista onkin tuuman verran pitempi. Ilmeisesti ymmärsin kaavoissa olleet merkinnät väärin ja tein etulistasta liian pitkän. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan vielä enemmän minun näköinen takkini. Ja tajutessani että ero oli tuuman pisti miettimään että vanhojen Moda-lehtien kaavat on mitä ilmeisemmin käännetty joltain muulta kieleltä. Muutoinhan tuo ero olisi ollut 2-3 senttiä.

Takki takaa
Tämä takki on tehty ennen Tampereen käsityömessuja tai oikeastaan viimeistely on tehty Tampereen messukeskuksen aulassa odotellessani messuille pääsyä. En ehtinyt kiinnittää helman alavaraa vuoreen, joten tein sen sitten junassa matkatessani Tampereelle ja tosiaan siellä messukeskuksessa.

Takki eroaa ilmeisesti melkoisesti valtavirrasta sillä moni ihminen kadulla on ihastellut takkia. Itse ainakin olen hyvin tyytyväinen tähän takkiin.