torstai 26. toukokuuta 2011

Ranskalainen kausi

Eilen se sitten kolahti jutellessani ystävieni kanssa. Minulla on menossa joku ihmeen ranskalainen kausi.

Kausi alkoi pari kuukautta sitten kun päätin että lähden kesälomallani Ranskaan. Siitä sain sitten idean että voisi olla hyvä kerrata vanhoja ranskan kielen taitoja. Nämä opinnot alkavat nyt sitten ensi viikolla.
Muutama viikko sitten oli Lasipalatsin aukealla ranskalainen tori, jonne eksyin ostamaan herkkuja makkarasta juustoon ja leivonnaisiin.
Viikonloppuna tajusin että jääkapissani on erilaisia hilloja, jotka kaikki ovat alkuperältään ranskalaisia.
Olen töissä ranskalaista alkuperää olevassa firmassa.
Kävin kuuntelemassa Yann Tiersenia, joka on ranskalainen. Oli muuten hyvä konsertti.
Sain eilen pullollisen ranskalaista shampanjaa.
Lisäksi ystäväpiiriini on ilmestynyt useampi ranskalainen henkilökin.

Saa nähdä mitä muuta ranskalaista huomaan vielä pyörivän ympärilläni.

C'est la vie.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Skonssit

Ennen karppausta skonssit kuuluivat viikonloppujen brunsseihini. Minun pitäisi varmaan kehitellä niistä karpimpi versio, jolloin voisin taas alkaa nauttimaan niistä.

Tässä kuitenkin perusresepti.

Skonssit (8 kappaletta)
3 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g pehmennyttä voita
1 1/4 dl maitoa
1 1/2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
maitoa voiteluun

Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi voi seokseen kunnes jäljellä ei ole voiklimppiä. Lisää maito vähitellen ja vaivaa taikinaksi.
Kaulitse 1-2 cm paksuiseksi ympyräksi. Jaa ympyrä kahdeksaan sektoriin.
Voitele maidolla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Skonssit syödään lämpiminä hillon ja kermavaahdon kera.

perjantai 20. toukokuuta 2011

The Lantern

Poika näkee tytön pudottavan lyhtynsä tulikärpästen perässä juostessaan ja häviten korkean viljapellon kätköihin. Ilta on tulossa ja poika päättää auttaa tyttöä löytämään takaisin tielle keinolla millä hyvänsä.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Adam

Canal+-paketti on luotu minua varten. Viime aikoina siellä on tullut monta hyvää elokuvaa ja sellaisiakin, joita ei Suomen teattereissa ole näkynyt. Ainakaan en muista nähneeni esimerkiksi Adamia edes kaupoissa.

Adam kertoo miehestä, jolla on Aspergerin syndrooma, ja naisesta, joka tutustuu tähän assiin (=suomalaisten aspergerin syndroomalaisten nimitys itsestään).

Elokuva avaa assien maailman nenteille (= assien nimitys neurotypical-henkilöille eli ns. normaaleille ihmisille), tosin mielestäni liioitellen joissain kohdissa liikaa.


Ehkä paras koskaan kuulemani toteamus tuli Adamin naapurilta Harlanilta, jonka hän sanoi Adamin kerrottua Bethin valehtelusta.

"Maailmassa on pelkästään valehtelijoita. 
Meidän pitää vain päättää ketkä heistä ovat rakastamisen arvoisia valehtelijoita."

tiistai 17. toukokuuta 2011

Typing

Vanhalta mieheltä menee kirjoituskone rikki ja koska viimeinenkin kirjoituskoneen valmistaja on lopettanut toimintansa ihan oikeastikin, joutuu mies astumaan nykyaikaan ja hankkimaan tietokoneen.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Kankaat

Kyllä ilma-akrobatia ja akrobatia yleisestikin on kaunista. Tässä pätkä todella kauniista pariakrobatiasta kankailla.


Pitäisiköhän minun lisätä repertuaariini jossain välissä kankaat ja köysikin. Tällä hetkellä listaltani löytyy tanko, kiinalainen tolppa ja tämän kevään uutuutena rengastrapetsi. Toivon mukaan siitä tulee kuvia tai videota jossain välissä tännekin.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Red Riding Hood - Punahilkka

Monta elokuvaa olen ehtinyt katsomaan kuukauden sisällä, mutta ulosantini on ollut sitä heikompaa sorttia.
Yksi näistä elokuvista oli Red Riding Hood - Punahilkka. Elokuva pitää sisällään punahilkan peruselementit: Punahilkan, puunkaatajan ja isoäidin. Ja niiltä osin myös tietää miten elokuvassa käy. Kuten kaikista esittelyistä käy ilmi, niin susi ei ole tavallinen vaan ihmissusi. Toisaalta ei Punahilkkakaan ole mikään pieni tyttö vaan erittäin viriili nuori nainen. Näiden kahden tarinan lisäksi elokuvassa vilahtaa myös kolme pientä porsasta. Harmikseni Pekkaa ja sutta ei ollut, vaikka senkin olisi saanut ujutettua elokuvaan täysin ongelmitta, muista susitarinoista puhumattakaan.


Elokuva itsessään oli kohtalainen. Kovasti metsästettiin sutta, juostiin karkuun ja ruumiita tuli jatkuvalla syötöllä. Jokin siitä jäi kuitenkin uupumaan. Se kuitenkin on varmaa että jälleen kerran elokuvan loppua pidennettiin liikaa turhalla jaarittelulla. Lopputuloksen olisi tiennyt ilman että siitä näytettiin sieltä sun täältä epämääräisiä pätkiä.

Loppukommenttina vielä se että Michael Hoganin roolihahmo oli kuin suoraan Galacticasta tullut.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Huoh...

Blogin kirjoittelu on jäänyt hieman jälkeen elämäni tehdessä sellaista kärrynpyörää etten edes minä meinaa pysyä siinä vauhdissa. Monta rautaa on tulessa ja näen lukuisia polkuja mitä seurata, kaikki mitä minun tarvitsee tehdä on vain valita niistä yksi.
Maistelen ja haistelen vaihtoehtoja, mietin mikä tuntuisi miellyttävimmältä ja mitä voin muistella hyvillä mielin vanhempana. Yksikään niistä vaihtoehdoista ei ole väärä eikä huono. Kaikki johtavat samaan lopputulokseen, reitti on vain eri.
Jossain vaiheessa päätös on kuitenkin tehtävä. Vaikka kuinka tekisi mieli, ei ole mahdollista saada kaikkea. Ja jos päätöstä lykkää aina vain eteenpäin sulkeutuu koko ajan vaihtoehtoja ja mahdollisuudet vähenevät. Uusiakin vaihtoehtoja tulee, mutta mitä vanhemmaksi ihminen elää sen vähemmäksi vaihtoehdot käyvät. Lopulta on tyydyttävä siihen mitä jäljelle jää ellei ole ymmärtänyt ajoissa päätöstään tehdä.

Päätökset saattavat tuntua vähäpätöisiltä, mutta kuitenkin jopa sillä kaikkein pienimmällä päätöksellä on suuret vaikutukset. Ei pelkästään meihin itseemme vaan myös ympäristöömme ja toisiin ihmisiin. Se pienikin päätös aiheuttaa perhosefektin, vaikkei sitä tule koskaan edes ajateltua niin pitkälle.

Minkä polun ikinä päätänkin valita, se tulee vaikuttamaan moneen asiaan. Ja jos näen nuo polut oikein, niiden suurimmat vaikutukset eivät ole negatiivisia.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Sairastelua

Viime viikolla sain jostain itseeni pienen pöpön. Se ei estänyt työntekoa ja perjantainakin pystyin käymään niin kahvilla kuin elokuvissakin.

Launtaina se sitten iski oikein kunnolla. Kuumetta oli ja kurkku tukossa. Silloin aloin kaipaamaan yhteisössä asumisen hyviä puolia. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja kaapeistakaan ei löytynyt mitään helppoa syötävää. Ei siinä auttanut muuta kuin lähteä hortoilemaan kuumeen kourissa kauppaan ja ostamaan sieltä mitä tahansa helposti valmistettavaa ruokaa eli roskaruokaa.
Toisaalta kun tarkemmin mietin sairastelujani parisuhteen aikana, niin en todellakaan halunnut sairastua. Sairastuminen merkitsi minulle suoraan sanoen eristysselliä. Mies vältteli lähelläni oloa kuin ruttotautista. Ymmärrettävää sinällään, sillä hänellä on omat sairautensa taakkanaan, mutta sairaana ollessani kaipaisin ja tarvitsinkin enemmän läheisyyttä ja huomiota kuin koskaan. Hyvä että edes suostui laittamaan ruokaa minulle ja käymään kaupassa, muutoin jouduin kyllä kaikesta huolehtimaan aivan itse.
Että aika samaan tyyliin tuo sairastelu menee kuin ennenkin.

Hieman minua pelottaa tuleva leukaleikkaukseni. Miten pärjään silloin? Jaksanko käydä kaupassa? Ainakin alustavasti moni ystävä ja sukulainenkin on lupautunut auttamaan minua leikkauksen jälkeen, mutta mahtuuko heidän aikatauluihinsa minun auttaminen? Uskallanko pyytää heiltä apua?

Vaikka nuha on kamala ja tulevaisuus pelottaa, niin meno on kuitenkin mahtava! Ja vielä parempaan suuntaan on elämä koko ajan menossa ja vielä hurjemmaksi muuttumassa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Lausahduksia 7

"Suuri sufilainen runoilija ja filosofi Rumi neuvoi kerran oppilaitaan kirjoittamaan ylös kolme asiaa, joita he eniten elämässään halusivat. Jos listalla yksikään asia oli ristiriidassa toisen kanssa, Rumi varoitti ihmisen olevan tällöin tuomittu epäonneen. Hän opetti, että on parempi asettaa elämälleen vain yksi päämäärä."

Elisabeth Gilbert
Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä


Mitä minä haluan?
-Olla onnellinen
-Olla rakastettu
-Nähdä maailmaa

Ennen kaikkea, haluan olla tyytyväinen elämääni.