Mielessäni on muutama elokuva, joista voisin sanoa mielipiteeni ja kirjakin pyörii mielessäni tällä hetkellä. Nyt ei kuitenkaan tunnu siltä että olisi niiden aika tänne ilmaantua.
Olen alkanut taas vähitellen touhuamaan käsilläni. Siitä suuri kiitos mieheni. Hän on ollut seuranani viime aikoina aina kun otan jonkin käsityön esille ja tukenut minua niiden aloittamisessa. Tämän lisäksi radio tai televisio on pidetty päällä, jotta kuulisin musiikkia tulevan jostain.
Viime ja tämän viikon itse asiassa olenkin kuullut taas musiikkia mielessäni ja se ei enää ole riitasointuistakaan.
Viime lauantai-aamuna aloitin siivoamaan (kun oli vieraita tulossa) ja yllätykseni löysin itseni kokoamasta Sinooperin syyskuun kerhopaketin sisältöä. Se tuntui todella mukavalta tehtävältä ja nautin korun tekemisestä. Olen tainnut löytää taas itseni...
Paketti piti sisällän puuhelmiä, siimaa, lukon, korurasian, maaleja ja servetin. Eli mukava setti kokonaisuudessaan, tosin hieman moitittavaa on noista puuhelmistä. Valkoiset helmet olivat mukavan isoreikäisiä, mikä on erittäin hyvä asia sillä jokaisen helmen läpi siima meni 4 kertaa. Ongelman tuotti nuo oranssit helmet, sillä niissä oli pienemmän tuntuiset reiät ja valmistusvirheitä huomattavasti enemmän kuin valkoisissa. Löytyipä sieltä myös täysin käyttökelvottomia helmiä. Poistettuani kaikki mahdottomat helmet sain oransseja helmiä kasaan nippa nappa tarpeeksi rannekoruun.
Onnekseni minulla on kapea ranne, sillä yhtään isompaan ei noita oransseja olisi ollut tarpeeksi vaan loppusentit olisi pitänyt tehdä valkoisista helmistä soveltaen.P.S. Oli muuten ensimmäinen Sinooperin paketti, jonka sain valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti