lauantai 17. syyskuuta 2016

Raidalliset kierrätyspuserot

Huoh... nämä olivat valmiita jo alkukesästä. En saanut vain itselleni kaivettua aikaa postaamiselleni. Halusin käyttää kaiken mahdollisen ajan vain nukkumiselle. Olin todella väsynyt N:n kulmahampaiden tuloprosessin aikana. Ne vaikuttivat kaikkien uniin varmaan kuukauden verran. Ja silloin kun poika nukahti aikaisin illalla heräilemättä jatkuvasti, käytin sen ajan ompelemiseen. Minulla oli ompeluksia, jotka piti saada valmiiksi tiettyyn ajankohtaan mennessä.

Nyt sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni hetkeksi, jotta saisin edes jotain muistiin. Materiaalit näihin paitoihin on peräisin Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisista. Eli ainut mihin rahaa näissä kului oli ompelulanka ja nepparit.

Tummempi raitainen t-paita oli hyvin avarakauluksinen ja turkoosiraidoilla varustettu pitkähihaisessa paidassa taas oli venekaulus "ommellaan pikku palasien yhdestä reunasta kiinni"-tyylillä tehtynä.
Toisin sanoen molemmat olivat sellaisia etteivät ne minun makuuni tuosta noin vain oikein sopineet.

Lähtötilanne
Leikkasin molemmat puserot saumoista palasiksi. T-paidasta jätin kuitenkin hihat edelleen renkaiksi, mutta pitkähihaisesta leikkasin hihojakin auki tarpeen tullessa.

T-paita palasina

Pitkähihainen palasina
T-paidasta tein N:lle puolihihaisen raitapaidan ilman kaavoja. Kaula-aukossa käytin hyväksi entistä kaula-aukkoa ja hihoista tein juuri niin pitkät kuin kangasta oli hihoissa alunperinkin saatavilla.
Halusin varmistaa etten tällä kertaa tee kaula-aukosta liian pientä, joten ensimmäisessä ja toisessakin versiossa se kaula-aukko oli ehkä hieman liiankin avara. Kolmannella muotoilukerralla aloin jo epäilemään että siitä tuli jo liian pieni, mutta kyllä se näyttää ainakin vielä menevän pojan päälle.

Valmis puolihihainen paita
Alunperin olin leikannut etu- ja takaosan samanpituisiksi, mutta tuon kaula-aukon pienentämisen vuoksi etuosa sitten lyhenikin ja lopputuloksena on takahelmasta hieman pidempi paita. Tuo on itseasiassa omalla tavalla hieno yksityiskohta. Varsinkin kun pusero menee lapselle, joka touhuaa koko ajan pylly pystyssä.

Puolihihainen paita päällä
Turkoosikankaisesta kankaasta en voinut käyttää hyväkseni oikeastaan mitään entistä. Niin kaula-aukko, hihat kuin helmatkin menivät uusiksi.
Suosiolla sitten etsinkin tälle paidalle kaavoja, joiden perusteella voisin tehdä t-paidan N:lle.
Kaava on peräisin Ottobre 3/2016-lehdestä. 

Malli lehdestä Ottobre 3/2016
Tämä malli ei oikein sovellu raidalliseen kankaaseen. Itseäni ainakin häiritsee nuo toisella olkapäällä oleva vinokangas. Olisi varmaan pitänyt leikata se palanen irrallaan kaikesta muusta. Lisäksi jostain syystä en saanut neppareita osumaan alakankaassa vahvikkeelle. Tai olisinhan minä voinut pakottaa sinne, mutta sitten puserosta olisi tullut täysin muotopuoli. Nyt jännätään sitten miten nepparit pysyvät kankaassa vai tulevatko ne yksinkertaisesti läpi.

T-paita käytössä
Lisäongelmia turkoosin puseron kanssa toi uusi saumurini. Sen käytön opettelu vei aikaa ja vahingossa tehdyt virheelliset langanpujotukset tuottivat monta kirosanaa ompelun aikana. Pitää tässä jossain välissä käydä viemässä se huoltoon että katsovat onko sen peitetikissä jotain ongelmaa, vai onko vika vain käyttäjässä.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Vallilan Pihajengi kokoontuu

Tämä jengi kokoontui meille nurkkia kolumaan viime talvena. Ne löytyvät milloin mistäkin huoneesta ja tällä hetkellä jokainen oravasta kettuun sanovat "hau-hau" kulkiessaan.

Vallila Pihajengi
Kankaan ostin jo toissa vuonna, mutta se sai marinoitua rauhassa viime talveen asti. Ei mikään kumma. Vaikka kangas on tukevaa, niin se hapsuuntui leikatessa ja pelkäsin pehmoja täyttäessä saumojen repeytyvän. Täyttöaukot ompelin yksinkertaisesti koneella päälipuolella toivoen sen pitävän aukon hapsut kurissa. Käsin jos olisin ommellut, tuskin olisi ommelkohta kestänyt pojan leikkejä.
Vallila Pihajengi

Kivannäköisiähän nuo kyllä ovat. Varsinkin kun pehmo on erilainen molemmilta puolin.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kierrätyspusero

Kesä tulee ja N kasvaa. Kauhukseni huomasin että hänen vaatevarastostaan on pienten vaatteiden laatikoihin jouduttu laittamaan paljon lyhythihaisia vaatteita. Hulluilta päiviltä ostin pahimpaan hätään pari T-paitaa, mutta edelleenkin haluaisin päästä mahdollisimman halvalla pojan vaatteiden suhteen.
Nyt olikin sitten aika pistää vähitellen pystyyn se mitä suunnittelin jo vuosi sitten Kierrätyskeskuksen vaatepenkojaisissa. Vanhoista vaatteista pojalle uutta. Tosin kävin tässä pari viikkoa sitten hakemassa hieman täydennystä noihin kierrätettäviin materiaaleihin Kierrätyskeskukseen olleen materiaalitarjouksen vuoksi. Pitäisi tulla pojalle täksi kesäksi muutama pusero ja ehkä myös shortsitkin.

Aloitin muutosten teot vanhasta puserostani, josta kainalot olivat jo pahasti kuluneet puhki.

Roskiin menossa oleva pusero
 Aluksi leikkasin puseroni osiin saumoista.

Materiaaliläjä
Tämän jälkeen N:n puseroa hyväksi käyttäen leikkasin puseron raakileesta etu- ja takapuolen uuteen puseroon siten että olemassa olevasta kaula-aukon reunasta tulee uuden puseron kaula-aukko. Raakilepuseron hihansuut olivat sen verran hyvässä kunnossa että pätkäisin niistä sopivan pituiset palat uuden puseron hihoiksi.

Valmis pusero
Sitten vain saumurilla surruuttelin puseron kasaan.

Pusero päällä edestä
Lopputuloksena on puolipitkillä hihoilla oleva ohut kesäpusero.

Ja pusero päällä takaa
Tosin N:n pään koko on jotenkin mysteeri minulle edelleenkin. Kaula-aukko tuntui jäävän hieman pieneksi. Katsotaan ja seurataan pitäisikö laittaa nepparikiinnitys toiselle olkapäälle helpottamaan pukemista.

Seuraava pusero on jo työn alla ja edelleenkin se pään suuruus on mysteeri vaikka kuinka mittaisi pojan päätä.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Thera Pearl Niska

Smartson valitsi minut yhdeksi testaajaksi kokeilemaan kuuma-/kylmäniskatyynyä. Joten olen tässä kuukauden ajan päässyt kokeilemaan Bausch&Lombin Thera Pearl Niska-tuotetta.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)
Alkuun ehdin jo harmitella että osuiko testi aikaan jolloin onkin menossa hyvä vaihe kehon suhteen. "Onnekseni" N toi kotiin tuliaisena päiväkodista vatsataudin, joka tarttui sitten minuunkin. Siinä sitten kipeää vatsaa potiessani mietin miten helpottaa oloa. Päädyin laittamaan tämän niskatyynyn kylmäkaappiin muiden kylmätyynyjen kanssa. Pakastin oli siinä vaiheessa niin täynnä ettei sinne olisi mahtunut yhtään mitään. Parin tunnin päästä tarkistin tyynyjen tilanteen. Ne olivat viilentyneet mutta Thera Pearl niskatyyny tuntui hieman lämpimämmältä kuin muut kylmätyynyt. Kun noita vertaa toisiinsa niin Thera Pearlin suojamuovi tuntuu hieman paksummalta ja varmaan myös helmien pintamateriaalikin siihen vaikuttavat. Muiden kylmätyynyjen heikkous onkin siinä että jos tyyny menee rikki, niin sisältö vuotaa ulos. Tuskin saisin niitä korjattua teipillä. Thera Pearlin kohdalla voisin uskoa teippauksen auttavan helmetkin ovat sen verran isoja etteivät ne kovin pienestä reiästä kyllä ulos vuodakaan.
Vaikka tuo niskatyyny onkin tarkoitettu niskaan, niin juurikin muotoilun vuoksi sain aseteltua sen sopivasti turvonneen vatsan ympärille. Kyllä se oli autuas olo. Ihanaa, viileää kipeän vatsan päällä. Kun niskatyynystä oli kylmän teho hävinnyt laitoin tilalle toisen kylmätyynyn. Eihän sellainen suorakulmainen oikein asettunut vatsalle, kun oli päässyt jo kokeilemaan paremman muotoista. Lisäksi totesin että oikeastaan ihan hyvä ettei se niskatyyny ollut niin kylmä. Melkein kirkaisin järkytyksestä kun asetin jäätävän kylmän kylmätyynyn vatsan päälle.

Thera Pearl Niska (Lähde: Smartson)
Entä sitten toiminta lämpötyynynä? Pääsin sitäkin kokeilemaan, kiitos koneen äärellä viettämieni ylityötuntien.
U-muotoilunsa vuoksi There Pearl-niskatyyny pysyy paremmin hartioilla kuin perinteinen kauratyyny. Se on myös kevyempi kuin kauratyyny, joten siltä osin se ei aiheuta lisärasitusta jumittuneille hartioille. Niskatyyny on osioitu, mutta osiot ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa. Helmiä voi siirtää osiosta toiseen, jos tuntuu että jossain kohtaa tarvitsee hieman enemmän lämpöä/viilennystä.
Ensimmäisellä kerralla laitoin niskatyynyn liian lyhyeksi aikaa mikroaaltouuniin lämpenemään. Näköjään meidän mikro vaatii sen 1 minuutin lämmitysajan. Tyynystä tuli sopivan lämmin rentouttamaan lihaksia. Liian kuuma aiheuttaa ainakin itselläni shokkireaktion lihaksissa. Lämpö tuntui itseasiassa niin miellyttävältä että parilla kerralla nukahdin television ääreen tyyny hartioillani.

Pidin tästä Thera Pearli-niskatyynystä ja voin rehellisesti suositellakin sitä henkilöille, jotka käyttävät kauratyynyjä helpottamaan oloaan.

#smartson, #therapearl

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Nimikointia

N tarvitsi päiväkotiin juomapullon hellepäivien ulkoilua varten. Ostin kaupasta peruspullon ja ajattelin nimikoida se ettei mene toisten lasten pullojen kanssa sekaisin.
Minulta oli jäänyt laatikon pohjalle aikoinaan läjä ikkunakalvovärejä. Vaikka viime käytöstä oli kulunut jo vuosia niin ilokseni huomasin värien olevan vielä kunnossa. Ainoastaan rajausväri oli alkanut kuivumaan.
Pitoa noissa väreissä tuntui myöskin olevan ja uskoin kirjaimien pysyvän paikoillaan. Unohdin vain 8 pientä naskalia, jotka alati hakevat jyryämistä. Annettuani pullon N:n haltuun ei mennyt kuin hetki ja hän oli jo repinyt kirjaimet irti hampaillaan iloisesti virnistäen.
Ei siinä sitten auttanut muuta kuin hakea tussi ja kirjoittaa nimikirjaimet sillä ilman mitään hienouksia.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Matkasyöttötuoli

Viime kesänä reissatessamme ympäri Suomea mukana kulki autokaukalo, joka toimi myös kätevästi syöttötuolin korvikkeena. Vuodenvaihteessa en jaksanut enää sitä raahata mukanamme, joten ei ollut sitten sitä syöttötuoliakaan saatavilla.
Aikani pengottua internettiä löysin kohtuuhelpon matkasyöttötuolin ohjeen, joka ei myöskään vie paljoa tilaa matkatavaroissa.

Matkasyöttötuoli
Tähän projektiin ei minun tarvinnut juosta kangaskaupoissa etsimässä sopivaa kangasta. Päätin käyttää niitä mitä vain kaapista löytyy ja löytyihän sieltä juuri sopivat kankaat. Tumma kangas on liukasta ja siihen ei ainakaan teoriassa pitäisi kovin hevillä lika tarttua. Beigen värinen osuus taas on pehmeää, hieman nukkamaista, jotta N ei tunne oloaan kovin epämukavasti istueen siinä vähissä vaatteissa. Laitoin siihen vielä pehmusteeksi vaunukopan suojista ylijääneen vanulevyn.
Syöttötuolin vyö on tarranauhakiinnitteinen.

Yllä olevasta kuvasta näkee miten syöttötuoli kiinnitetään normaaliin tuoliin. Alla vielä kuva siitä miten lapsi istuu syöttötuolissa. Etuläppä nostetaan ylös lapsen jalkovälistä ja vyönauha sitten kiinnitetään sen päälle. Tämän jälkeen etuläppä lasketaan piilottamaan vyönauhaa lapsen sormilta.

Syöttötuoli käytössä
Tämähän ei sitten estä lasta putoamasta maahan, ainoastaan hidastaa siten että vieressä istuva aikuinen saa lapsesta kiinni hätätilanteessa. Toimiva systeemi kuitenkin matkoille, joissa ei tiedä onko sitä syöttötuolia saatavilla vaiko ei.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Keittiöremontti osa 3 - Ikea-tuunausta

Muistatteko vielä viime vuodelta uuden jääkaapin aiheuttaman pikaisen keittiörempan?

Vanha jääkaappihan lähti hyvin nopeasti eteenpäin laitettuani ilmoituksen Tori.fi-sivustolle. Sain siitä jääkaapista 50 €. Varmaan olisin voinut pyytää enemmänkin, mutta tavoitteenihan oli päästä vanhasta laitteesta eroon joten mitä sitä turhia alkaa ahneeksi. Mitä luultavimmin tälläkin hetkellä kyseinen jääkaappi auttaa pitämään jonkun raksamiehen eväitä kylmänä.

 
Lähtötilanne
Kaikki mitä vanhasta jääkaapista jäi oli läjä pölyä ja tyhjä kolo. Pitkään kolossa majaili klaffipöytä ja sekalainen määrä erilaista roinaa miettiessäni miten oikein keittiötä kehitän. Lopulta suunnitelma alkoi hahmottumaan ja vähitellen myös toteutumaan pala palalta.

Tästä alkoikin sitten pitkä operaatio, joka tuntui vain kestävän ja kestävän kaikenlaisten kommervenkkien kera.

Aluksi ideana oli laittaa koloon matala pakastinkaappi. En vain löytänyt mieleisen väristä ja kokoista kaappia mistään, joten jouduin väliaikaisesti hylkäämään idean. Päätin kuitenkin täyttää kolon siten että jos sitten eräänä kauniina päivänä hankkisinkin sen kaapin, niin saisin sen asetettua koloon purkamalla ainoastaan tilan alaosan pois.

Kesän ajan olin pyöritellyt Ikean keittiösuunnitteluohjelmaa ja siitä sain ajatuksen käyttää hyväkseni Ikean palapelimäistä koottavuutta. Piirtelin paperille karkean suunnitelman siitä minkä kokoisia laatikoita tarvitsen ja montako kappaletta niin laatikkoja kuin hyllylevyjäkin pitäisi ostaa.
Osat kävin sitten ostamassa Ikeasta pienissä erissä. Yksi laatikko kun on yllättävän painava, joten vauvan kanssa rattailla liikkuessa oli hieman tuskaa yrittää kantaa samalla paria kolmea laatikkoa enempää. Lisäksi kun pienissä erissä osti ei loppusumma tuntunut niin kamalalta vaikkakin samalla tuli aina kyllä ostettua hieman muutakin ylimääräistä tavaraa.

Mittasin jääkaapin kolon sen kymmenen kertaa ja mielestäni kaikki laskelmani olivat kohdillaan. Asentaessani ensimmäistä hyllylevyä parahdin epätoivosta. Kolo olikin reilusti leveämpi kuin ostamani hyllylevy. Ratkaisin ongelman ostamalla rimaa K-raudasta, jotta sain levyn kiinni. Hienoa, kaikki hyvin.
Sitten alkoi ensimmäinen laatikon asennus. Hyllylevystä oppineena lisäsin laatikon ja seinän väliin riman, jotta sain laatikon kiinnitettyä kunnolla. Asennus sujui hyvin, mutta laatikko ei oikein mennyt itsestään kiinni vaan se piti aina pukata paikoilleen. Harmistuneena heitin hanskat naulaan ja menin rauhoittumaan muihin hommiin. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua tulin takaisin tutkimaan ongelmaa. Totesin että kolon seinämät ovat löysät. Kun niitä työnsi, tunsi miten seinä antoi periksi ja se vaikutti sitten negatiivisesti myös laatikon liikkumiseen. Eihän siinä auttanut muuta kuin mennä taas rautakauppaan ja ostaa sieltä leveämpää rimaa, jolla sain koloa kavennettua sopivasti laatikolle.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssia vaan.

Kun laatikot oli saatu paikoilleen, niin ne tulivat heti käyttöön. Sinne menivät muista kaapeista kaikki uunivuoat, kattilat, harvemmin käytettävät keittiövälineet ja ruoka-aineksiakin.

Laatikot auki
Laatikot ovat Ikean Maximera-mallistoa. Hyllylevyt ja etulevyt ovat Utrusta-mallistoa. Hintaa tuolle Ikean osuudelle tuli n. 430 €, joten ihan halpa tuo systeemi ei ollut.

Eräänä päivänä sitten totesin että pelkät laatikot kolossa ei riitä. N oli nimittäin oppinut avaamaan jo alimpia laatikoita ja sieltä lensikin osa tavaroista ja ruoka-aineista ympäri keittiötä hänen tutkiessaan laatikkojen sisältöä.
Ensin meinasin käydä jostain ostamassa levyn ja tehdä siitä ovi, mutta sitten muistui mieleeni että muuttaessani tähän asuntoon otin tiskikoneen paikalta yhden oven pois. Ei muuta kuin häkkivarastoa penkomaan (ja samalla myös siivoamaan). Hetken päästä kannoinkin oven keittiöön ja aloin asentamaan ovea paikoilleen. Huono tuuri vain että olin asentanut pari laatikkoa siten että ne olivat juuri sananoiden kohdalla. Jouduin siinä sitten vaihtamaan laatikoiden paikat päittäin että oven sarana sopi niiden väliin.

Kaappi normaalitilassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kolo viimeisteltiin. Käyttämäni rimat olivat puunvärisiä, joten ostin niiden päälle silitettävää reunanauhaa K-raudasta.
Eurokankaasta olin ostanut jo viime vuoden puolella astiasto-kuvioisen kankaan ja siitä ompelin sitten suojaverhon laatikoston yläosaan.

Vaikka kaikenlaista sattuikin, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.


Sain keittiöön runsaasti hyllytilaa tällä tavalla ja koko keittiön uusimistarve lykkääntyi taas parilla vuodella. Tällä hetkellä myös tuntuu että tuskin haluan tuohon sitä pakastinkaappiakaan. Jokainen laatikko on tullut tarpeeseen.