lauantai 15. heinäkuuta 2017

Gluteeniton raparperijuustokakku

Olen nyt kolmatta kautta osakkaana Kaupunkilaisten omalla pellolla. Sadonjaon alkukerroilla on ollut raparperia tarjolla ja perinteisten piirakoiden sijaan olen yrittänyt löytää vaihtoehtoista tapaa käyttää raparperia.
Viime vuonna kokeilin yhtä raparperijuustokakkua, mutta se epäonnistui mielestäni täysin enkä ollut lopputulokseen tyytyväinen.
Tänä vuonna löysin toisen reseptin raparperi-juustokakusta. Ensimmäisen valmistuskerta vain päätyi täysin lattialle vuoan irtopohjan tipahdettua alta, mutta oli se hyvää kakkua lattialtakin syötynä. Toinen ja kolmas kerta onnistuivat huomattavasti paremmin. Toisella valmistuskerralla seurasin ohjetta hyvinkin tarkasti, tosin vaihdoin jauhot gluteenittomaan. Ja kolmannella valmistuskerralla muutinkin jo sitten ohjetta reilummin vastaamaan omaa makuani enemmän.

Raparperijuustokakku
Kirjoitan tämän ohjeen muistiin gluteenittomana, mutta siitä saa tavallisen vaihtamalla mantelijauhot ja gluteenittomat jauhot vehnäjauhoiksi.

Raparperijuustokakku
120 g sulaa voita
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl Jytte-jauhoa tai muuta gluteenitonta jauhoa
0,5 dl sokeria

350 g raparperia
1 dl sokeria
2 rkl mantelijauhetta

2 prk vaniljan makuista tuorejuustoa (400 g)
0,5 dl sokeria
2 kananmunaa

2 prk smetanaa (240 g)
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Sekoita ensimmäisessä kohdassa mainitut voi, jauhot ja sokeri keskenään murotaikinaksi ja levitä se irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.
Sekoita toisen kohdan raparperi, sokeri ja jauhot keskenään ja kumoa annos vuokaan tasaiseksi kerrokseksi.
Kypsennä pohjaa ja raparperia 190 asteen uunissa 15 minuuttia.
Sekoita kolmannen kohdan tuorejuustot, sokeri ja kananmunat keskenään ja kumoa ne raparperien päälle tasaiseksi kerrokseksi.
Kypsennä kakkua 175 asteessa 40 minuuttia.
Sekoita neljännen kohdan smetana ja sokerit keskenään. Levitä smetanasekoitus pieninä klöntteinä kuuman, vielä vuoassa olevan, kakun päälle. Smetana sulaa lämmön vaikutuksesta ja leviää melkeinpä itsestään koko kakun päälle.
Kakun jäähdyttyä laita se vielä vuorokaudeksi jääkaappiin jähmettymään lisää.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Mini Babybel-juustot

Olen tässä reilun viikon verran päässyt testaamaan Buzzadorin kautta Mini Babybel-juustoja.

Olen katsellut noita juustoja kyllä kaupassa, mutta en ole viitsinyt niitä ostella. Nyt kuitenkin tosiaan sain niitä kokeiltavakseni.

Mini Babybel-paketissa on juustopaloja 6 kappaletta, joten ne tulee syötyä kyllä nopeasti jos ei pidä varaansa.
Juustot on pakattu verkkopussiin, jokainen omassa muovikääreessään. Kun kääreen avaa, paljastuu alta punainen vahakuori. Kuoreen on kätevästi sisällytetty paperinauha, jolla saa vahakuoren avattua ja paljastettua juuston. Juusto irtoaa todella näppärästi kuorestaan.


Olen nyt pari kertaa laittanut juustoja N:lle evääksi uimaan lähtiessämme. Hänellä on kätevä pieni rasia, johon saa mahdutettua juuri sen verran evästä kuin 2-vuotias jaksaa syödä "rankan" suorituksen jälkeen.


Harmikseni vain N ei oikein pidä noista juustoista. Hän on tottunut kovempiin juustoihin ja Babybel-juustot ovat melko pehmeitä. Vanhemmat lapset ja aikuiset, joille olen tarjonnut juustoja, ovat taas pitäneet niistä. Ehkä nämä juustot ovat hieman vanhempaan makuun.
Itse pidin näitä juustoista ja voisin kuvitella nauttivani niitä treenin tai pyöräreissun päätteeksi. Näillä saa hoidettua sen pahimman energiahimon pois alta ennen kuin menee kauppaan ostoksille tai alkaa kokkailemaan kotosalla.

#Babybelbuzz #minibabybel #minibabybelfinland #Buzzador

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Boxereita

Päiväkodissa tehdään hyvää työtä potalla käymisen suhteen. Heidän rutiininsa mahdollistavat sen että N:n kanssa ollaan pystytty kotona harjoittelemaan vaipatta oloa jo useamman kuukauden ajan. Sitä yritettiin myös päiväkodissakin jonkin verran kohtuudella, mutta talviloma hoitajasijaisuuksineen arveluttivat minua sen verran että päätin jättää päiväkodin pärjäämään vaippojen kanssa ja harjoitella pojan kanssa vaipattomuutta kotosalla.

Olin alustavasti varautunut harjoittelukauteen ostamalla Anttilan konkurssipesästä boxereita, mutta sitten kun oli aika niitä käyttää totesin niiden olevan aivan liian isot vaikka kokolapun mukaan pitäisi olla juuri oikean kokoiset. Ei niitä voinut käyttää kun eivät ne olisi päällä pysyneet ilman henkseleitä.
Onnekseni noihin aikoihin ilmestyi Ottobren numero 6/2016, jossa oli kuin tilauksesta lapsille alusasuja. Vaikka lehden pienin koko oli aivan liian iso N:lle, olivat ne selkeästi pienempiä kuin Anttilan "pienempää" kokoa olevat boxerit.
Pienensin kaavoja samassa suhteessa kuin lehden pienimmän koon ja sitä seuraavan koon välissä oli. Onnistuin saamaan juuri oikean kokoiset housut pojalle. Voi tätä riemun päivää. Siltä istumalta surautin kolmet kappaleet housuja N:lle kokeiltavaksi.

Alla Anttilan koon 86 housut, päällä itse ompelemat 80/86
Hoikka poika tuo N on tai sitten Anttilan pojat ovat pullukoita. Yllä olevasta kuvasta näkee sen miksi en oikeastaan tykkää ostaa N:lle vaatteita. Jos hän ei ole mukana, on oikean koon löytäminen melkein mahdotonta ellei mene Lindexille tai H&M:lle. Jostain syystä niissä liikkeissä on juuri sopivan kokoisia vaatteita.

Boxereita Eurokankaan palakankaista
Eurokankaasta kävin ostamassa mukavamman tuntuisia puuvillakankaita kuin mitä tuo tähtikuviollinen kangas on. Harmi vain ettei mistään tunnu löytyvän pyjama-kuminauhaa, joka olisi hieman löysempää ja helpottaisi pojan itsensä riisumista ja pukemista.

N on aivan innoissaan noista boxereista ja hän käy viikonloppuisin itse hakemassa kaapistaan housut jalkaansa. Taitavat olla mukavampia pitääkin jalassa kun vaipat vaikka se tarkoittaakin aika ajoin juoksemista vessaan.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Mummin housut ja dinosauruksia

Mummi ompeli jo viime kesänä N:lle haalarit pohjoisen kätköistä löydetystä kankaasta.
Itse ompelin niille pariksi dinosaurus-puseron.

Valmiina kerhokuvauksiin
Koko viime vuosi ja vielä tänäkin vuonna jatkuu päiväkodissa pojilla dinosaurus-teema. Ehkä se on hieman laantunut jo osalla pojista, mutta meidän perheessä se jatkuu edelleenkin.
Niinpä melkein hypin riemuissani törmätessäni loppukesästä... vaiko syksyllä... Sellossa PaaPii Designin dino-kankaaseen.

PaaPii Designin Dino puserossa
Puseron malli löytyi yllätys yllätys Ottobren numerosta 3/2005. Alunperin puserosta piti tulla rehellinen poolokaulus, mutta ommeltuani olkasaumat totesin että pusero ei tule menemään N:n päästä läpi. Se pää tuntuu olevan jatkuva riesa. Laitoin sitten toiselle olkapäälle nepparit lisäkaitaleella ja se ratkaisi ongelman. Tosin olen saanut kyllä kuulla sen jälkeen että kiinnitin nepparit väärälle puolelle. No, se on pieni murhe ja makukysymys. Vaikka kaula-aukon kanssa olikin ongelmia, niin pidän puseron mallista sen verran että taidan tehdä sitä vielä muutaman kappaleen.

Mummin housut
Viime kesänä tuli N:n mummin kanssa puhetta siitä ettei pojalla oikein ole sopivia housuja. Päädyimmekin kesälomareissumme aikana penkomaan vanhoja kangaslaatikoita ja löysimmekin läjän kelpokankaita housuiksi muunneltavaksi. Edessä onkin housujen kulutuksen ruuhkavuodet. N:n kasvua odottavissa vaatelaatikoissa kun ei tunnu oikein olevan tällä hetkellä sopivia housuja. Myös t-paidat tuntuvat olevan tiukilla N:n tämän hetken vaatekoossa. No, tiedän mitä teen seuraavat pari kuukautta öisin.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Fleece-haalarit

Ja välissä sitten tuoreempaakin tuotantoa. Pakkanen melkein yllätti etelän immeiset, mutta ehdin kuin ehdin saada ensimmäisen fleece-haalarin N:lle valmiiksi ensilumen sataessa Helsinkiin.
Toinen haalari valmistuikin sitten vesisateessa.

Tärkeintähän kuitenkin on että löytyy lämmikettä ulkohaalarin alle laitettavaksi.

Fleece-haalarit
Molemmt kankaat, vetoketjut ja harmaa resori ovat Eurokankaasta ja turkoosi resori taas on Marimekolta. Hamstrasin joku ystävämyyntikerta Marimekosta läjän erilaisia resoreja ihan vain varastoon. Äkilliseen ompelupuuskaan joutuessa ei tarvitse ainakaan keskeyttää touhuja puuttuvan resorin vuoksi, niitä kun löytyy useampaa väriä.

Malli on lehdestä Ottobre 6/2014. Pidän siitä että kauluksella tuo vetoketju ei ole aivan keskellä vaan hieman sivussa. Useampaa vaatekertaa päälle laittaessa huonolla tuurilla osuu kaikissa vaatteissa vetoketjut samaan kohtaan ja se voi tuntua melko ikävältä... varsinkin jos kaikissa on iso mokkula.

Tällä kertaa N ei suostunut pysähtymään edes sekunniksi, jotta olisin saanut hänestä kuvaa haalari päällä, joten nyt on tyytyminen ainoastaan lattialla oelviin vaatteisiin.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Juhlavaatteet pojalle

Tänä vuonna meitä on kohdannut useampi lähiomaisen kuolema. Ensimmäinen tuli täysin yllätyksenä itselleni ja toista osasin jo odottaakin. Saa nähdä tuleeko vielä kolmas kohdalle.
Hautajaiset ovat siitä hankalia asioita niiden tullessa kohdalle hyvin nopeasti ja se onko tapahtuma julkinen vai suoritetaanko hautaus hiljaisuudessa.

Kesällä tulikin sitten pakattua lomareissulle mukaan myös hautajaisvaatteet, jos silloin tapahtunut hautaus olisikin ollut julkinen. N:n vaatetus aiheuttikin päänvaivaa. Olisin voinut käyttää hänellä niitä vaatteita, mitä hänen vaatekaapistaan löytyy tai sitten käydä ostamassa juhlavaatteet. Ensimmäisen vaihtoehdon hylkäsin miltei samantien, kunnioitan vainajia ja heidän omaisiaan sen verran paljon että se pitää näkyä myös N:n vaatetuksessa. Juhlavaatteiden ostaminenkaan ei oikein innostanut, sillä enhän tiennyt että tulisiko niistä hautajaisista mitään ja olisiko edes muitakaan juhlia joissa vaatteita voisi käyttää ennen kuin ne jäävät pieniksi.
Eihän siinä sitten jäänyt jäljelle kuin se että teen vaatteet itse halvoista kankaista, jolloin mahdollinen käyttämättömyys ei ota niin kovasti pattiin.

Meillä oli kesällä käymässä vieraita, jotka halusivat käydä myös Kierrätyskeskustaa ihmettelemässä. Kierrätyskeskuksen ilmaistorilta käteeni sitten tarttuikin H&M:n naisten paita. Siitä saisi pojalle sopivan paidan. Täysin valkoinen se ei ole, mutta ei ollut parempaakaan tarjolla ja onpahan sellainen jota voi käyttää muulloinkin kuin juhlissa.

Puseron lähtötilanne

Purin puseron osiin ja mallailin kaavoja puseron kappaleisiin. Kauluksen kohdalla poikkesin kaavoista ja käytin osittain hyväkseni puseron valmista kaulusta. Siellä kun oli kovikkeet ja kaikki jo valmiina. Ei tarvinnut muuta kuin hieman lyhentää sopimaan pojan kaulanympärille.
Puseron helma on myös alkuperäinen. Laiskuuttani en sitä lähtenyt muuttelemaan. Asetin vain kaavat puserolle siten että sivuilla alareunat kohtaavat toisensa edes vähäsen.
Kaulusnappi on puseron alkuperäinen, sydännapit olen ostanut joskus Eurokankaasta.

Valmis pusero edestä
Puseron malli on lehdestä Ottobre 6/2013.

Valmis pusero takaa
Puseroa rauhoittamaan ompelin myös liivin. Liivin etuosan kangas on myös peräisin Kierrätyskeskuksesta. Alunperin kangas on ollut vaatetusyritykselle annettu näytetilkkuja. Kooltaan kuitenkin sen verran isoja että niistä saa tällä hetkellä pojalle kohtuudella vaatteita. Liivin takaosa ja vuori taas on peräisin omista ylimääräisistä kankaanjämistäni.

Liivit edestä
Napit on ostettu joskus Hulluilta päiviltä.

Liivin malli on lehdestä Ottobre 5/2006.

Liivit takaa

Tämän enempää en ehtinyt tehdä ensimmäisiin hautajaisiin. Puseron ja liivin nappejakin ompelin vielä lomareissun aikana.

Housut edestä
Nyt syksyn toisiin hautajaisiin ompelin vielä housut. Edelleenkin käyttämäni kankaat ovat niitä samoja Kierrätyskeskuksen näytetilkkuja, tosin jouduin aikalailla säveltämään sen suhteen miten niitä tilkkuja käytän. Tekovaiheessa olin hyvin masentunutkin siitä miltä kappaleet näyttivät. Koko homma vaikutti sekalaiselta tilkkutyöltä. Kun housut sitten viimein saatiin pojan jalkaan, niin sekasotku muuttuikin järjestäytyneeksi tarkoitukseksi.

Housut takaa

Housujen mallin on lehdestä Ottobre 4/2016.

Hetken paikallaan pysynyt malli

N on vain vielä sen verran pieni että jouduin kääntämään housun lahkeita melkoisesti etteivät ne laahaisi maata. Luvassa siis housut, jotka menevät luultavasti vielä ensi kesänäkin.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Organix Finger Foods Sormiruoat

Organix Finger Foods valmistaa naposteltavaa lapsille ja miksei vanhemmillekin ilman turhuuksia kuten sokeria.

Buzzadorilta sain kokeiltavakseni Organixin sormiruoista kolmea eri makua; paprika, porkkana ja maissi. Valikoimaan kuuluisi myös tomaatti ja juusto, mutta näitä en ole edes nähnyt kaupoissa.



Kokeilu tulikin sopivaan hetkeen, sillä olimme juuri valmistautumassa pitkälle automatkalle Kuusamoon. Ja nämä lähtivätkin sitten matkaevääksi pojalle.

Pussi tuntuu ulkoisesti pieneltä, mutta nämähän ovatkin tarkoitettu taaperoille, jotka eivät mahdottomia määriä syö. Kooltaan kuviot ovatkin aika isoja. Niihin on hyvä tarttua pienenkin ja niitä ei voi purematta niellä.

Poika ei ollut ainoa makutuomari vaan maistelin niitä itsekin. Paprika maistui selkeästi paprikalle ja maissi maissille. Porkkana oli minulle pettymys, eikä poikakaan oikein siitä tykännyt. Porkkana ei mielestäni maistunut porkkanalle tai ehkä se maistui mutta ei maistunut makealle porkkanalle joihin olen tottunut vaan jollekin väkevämmälle versiolle.
Poika söi paprikan ja porkkanan makuisia kuvioita yksi-kaksi kappaletta ja sitten siirtyi aina syömään miedomman makuisempia maissikuvioita.
Toivottavasti juustonmakuinen tulee joskus Suomen markkinoille. Minulla on hyvin vahva epäillys siitä että poika ihastuisi siihen makuun täysin.

#OrganixbuzzFI #Buzzador